Fiskarsin halkaisukirves puupöllissä kiinni halkovajan edustalla.

Polttopuiden teko kirveellä

Oikein käytettäessä kirves on nopein ja energiatehokkain työkalu polttopuiden tekoon. Koostimme sinulle parhaimmat vinkit, joiden avulla polttopuiden teko on turvallista, miellyttävää ja palkitsevaa.

Ota nämä asiat huomioon ennen polttopuiden tekoa

Polttopuut tarvitsevat aikaa kuivuakseen ennen kuin ne ovat valmiita poltettaviksi, ja koska sääolosuhteet vaikuttavat kuivumisprosessiin, ei sitä ole helppo nopeuttaa. Jos sää on kuiva, polttopuun kuivuminen kestää yleensä vähintään neljä kuukautta hakkuusta, mutta varaudu odottamaan kokonainen vuosi. Märän puun polttaminen ei tuota juurikaan lämpöenergiaa – se kuluu puun kuivumiseen, ei talon, hellan tai saunan lämmittämiseen. 
Mies mittaa sopivankokoista Fiskars-kirvestä pitämällä sitä kädessään.

Sopiva kirves

Valitse askareeseen ja ruumiinrakenteellesi sopivin kirves. Halkaisukirves pöllien halkaisuun ja polttopuiden tekoon, yleiskirves pienemmille haloille ja sytykkeille. Halkaisukirveessä varren tulisi olla käsivarren mittainen kuvan osoittamalla tavalla.

Fiskarsin kirves, työhanskat sekä suojalasit puupöllin päällä.

Ympäristö ja suojavälineet

Varmista, että sinulla on turvallinen työskentelytila. Halkoja hakatessa halot voivat lentää jopa metrien päähän, joten pidä huolta turvallisista etäisyyksistä, käytä suojalaseja ja työhanskoja. Pokaralla käsittelet pölkkyjä turvallisesti ja ergonomisesti.

Mies teroittaa Fiskars-kirvestä Fiskarsin Xsharp-kirveen- ja veitsenteroittimella.

Kirveen teroitus

Helpoin tapa teroittaa kirves on käyttää Xsharp-teroitinta. Aloita asettamalla teroitin kirveelle sopivaan kulmaan. Aseta seuraavaksi kirveen terä teroittimeen ja vedä kirvestä itseäsi kohden. Toista tämä kolmesta viiteen kertaan. Kirves on tarpeeksi terävä kun sillä on helppo tehdä viilto halon pintaan. 

Mies seisoo sopivan etäisyyden päässä sopivan korkuisesta pöllistä kirves kädessään.

Hakkuutaso ja sen etäisyys

Valitse hakkuutasoksi esimerkiksi 60–80 cm korkea tammi- tai koivupuun pölkky. Pidä kirvestä käsilläsi suoraan eteenpäin – sinun pitäisi tavoittaa puu olematta liian lähellä pölkkyä. Oikean kokoinen hakkuutaso sopivan etäisyyden päässä tuo turvaa, koska epäonnistunut heilautus osuu puuhun eikä muualle.

Mies halkoo Fiskarsin halkomiskirveellä puupöllin.

Hyvä hakkuuasento

Seiso suorassa, jalat leveässä asennossa, paino lonkilla. Leveä asento varmistaa, ettet loukkaa jalkojasi, jos terä lipsahtaakin ohi puun. Kirveen heilautuksen tulisi tuntua vaivattomalta ja hallitulta, tasaisessa rytmissä.

Mies pitää tukevalla otteella kiinni Fiskars-kirveestä.

Varma kirvesote

Ote kirveestä saa olla rento, sitä ei tarvitse siis puristaa rystyset valkoisena – kunhan otteesi tuntuu varmalta. Aseta vahvempi käsi alapuolelle, näin saat enemmän voimaa liikkeeseen. Käytä tarvittaessa hanskoja. Ja sitten ei muuta kuin halkohommiin.

Polttopuiden teko: parhaat vinkit

1. Opettele lukemaan puuta ja sitä, miten puun syyt kulkevat. Pilko aina syiden mukaisesti.
2. Paksut pölkyt halkeavat helpommin, kun isket kirveellä pölkyn reunaan. Tuore puu halkeaa helpommin kuin täysin kuiva.
3. Kädet ja selkä väsyvät helposti halkoja hakatessa. Käyttämällä pokaraa pöllien nostamiseen hakkuutasolle säästät itseäsi turhalta vaivalta ja rasitukselta.

Grafiikalla näytetty pöllin oksakohta, johon lyömistä kirveellä tulisi välttää.

Vältä oksakohtia

Jos pölkyssä on oksakohtia, käännä pölkkyä niin, että oksakohdat jäävät mahdollisimman alas ja sivulle. Vältä lyömästä suoraan oksakohtien kohdalle, sillä ne ovat vaikeita halkaista.

Piirrosgrafiikka ja vihreä oikein-merkki esittämässä oikeaa iskukohtaa puupöllissä .

Halkaise yhdellä iskulla

Yritä kohdistaa kirveesi puun keskelle tai pölkyssä jo valmiiksi oleviin loviin ja halkeamiin. Tällöin saat tehokkuutta halkojen hakkuuseen ja enemmän yhden iskun halkaisuja.

Puupölkyn halkeaman välissä on puinen kiila ja kirveen terä.

Käytä kiilaa apunasi

Puisen kiilan avulla suurien pöllien halkaisu on helpompaa. Kun olet iskenyt puuhun ensimmäisen halkeaman, aseta puinen kiila halkeaman väliin ja tähtää viimeinen kirvesisku auki olevaan halkeamaan.

Polttopuiden teko: sytykkeet

Sytykemateriaalia kuluu nopeasti, joten on hyvä idea valmistaa sitä kerralla enemmän. Voit tehdä sytykemateriaalia mistä tahansa puusta, mutta pihkaiset puulajit kuten kuusi ovat hieman parempia tulen sytyttämiseen. Paras työkalu sytykkeiden tekoon on yhdellä kädellä helposti käsiteltävä retkikirves tai pienempi yleiskirves. Pokaralla nostat pöllit ja halot maasta, ja pidät puun turvallisesti paikoillaan.

Mies pitää pokaralla halkoa paikallaan ja hakkaa siitä Fiskarsin yleiskirveellä sytykkeitä.

Pokara paikallaan pitämiseen

Pokaralla pidät pölkkyjä turvallisesti ja näppärästi paikallaan, kun halkaiset polttopuista yleis- tai retkikirveellä pienempiä sytykkeitä.

Pitkävartinen pokara on kiinni isossa halkaisupölkyn päälle nostetussa puupöllissä.

Pokaralla nostaminen

Käytä pokaraa pöllien ja halkojen nostamiseen. Näin säästät itseäsi turhalta kyyristelyltä ja rasitukselta. Kun on aika käyttää kirvestä, saat pokaran helposti hakkuupölkyn kylkeen kiinni. 

Mies tekee halosta pieniä sytykkeitä Fiskarsin oranssilla retkikirveellä halkomispölkyn päällä.

Sytykkeiden teko

Sytykkeiden teko vaatii tarkkuutta, ja siksi yhdellä kädellä helposti käsiteltävä retkikirves tai pienempi yleiskirves on paras työkalu siihen tehtävään. Kannattaa säästää myös pienet lastut ja kuori, sillä ne ovat erinomaisia tulen sytyttämiseen.

Mikä polttopuu palaa parhaiten?

Kovat lehtipuut kuten tammi, vaahtera, koivu ja monet hedelmäpuut ovat tiheämpiä ja siten lämpötehokkaampia kuin pehmeät havupuut, jotka palavat nopeammin ja luovat vähemmän lämpöä. Koivu antaa noin 1,5 kertaa enemmän lämpöenergiaa kuin kuusi. Havupuiden sisältämä pihka myös poksuu palaessaan ja lennättää kipinöitä. Kuusi on myös vaikeampi pilkkoa, koska siinä on paljon oksia, mutta toisaalta havupuut kuivuvat yleensä paljon nopeammin.

Jos poltat takkaa enemmän nautinnon ja tunnelman vuoksi kuin talon tai saunan lämmittämiseksi, mikä tahansa puu sopii polttopuuksi. Lämmitykseen kuitenkin kannattaa valita energiatehokkaampia lehtipuita.

Iso puupölkky ylhäältä päin kuvattuna. Pölkyssä on pieniä halkeamia.

Polttopuiden kuivatus

Kevät on ihanteellisin aika polttopuiden tekoon, koska polttopuut voi jättää ulos aurinkoiseen ja tuuliseen kevätilmaan kuivumaan. Pieni sade ei ole pahitteeksi, sillä liian kuiva ilma saattaa tukkia puun huokoset ja hidastaa kuivumista.

Kasaa polttopuut kuitenkin irti maasta kumpareen tai kuormalavan päälle tai tee niistä ilmava kasa – ilman on kierrätettävä puiden alla vapaasti. Pilkottu puu kuivuu nopeammin ja on vähemmän altis kosteudelle tai lahoamiselle.

Halkopinoja halkovajassa.

Polttopuiden säilytys

Polttopuiden säilytyspaikka vaikuttaa sekä puun kuivumiseen että poltettavan puun laatuun. Siksi puita ei kannata säilyttää kostealla alustalla eikä esimerkiksi suljetussa astiassa.

Kahdesta suunnasta täytettävä puuliiteri, johon mahtuu kahden vuoden puut kerralla, on mainio ratkaisu polttopuiden säilyttämiseen. Tällöin polttopuut voidaan vuorovuosina lastata toisesta suunnasta ja purkaa toisesta.

Jos sinulla ei ole käytettävissäsi puuliiteriä ja pinoat puut ulkona halkohyllyyn tai seinän viereen, voi olla hyvä idea pinota puut kuori ylöspäin. Tämä suojaa puuta kosteudelta. Pidä huolta, että puut ovat irti maasta ja että puun ja seinän väliin jää rako, jotta ilma pääsee kiertämään. Puut tulisi olla osittain ja ilmavasti peitettyinä ja mieluiten pinottuina paikkaan, jossa on aurinkoa ja tuulta. Tämä auttaa polttopuita kuivumaan noin 6–12 kuukaudessa.

Puuliiterin sijoituspaikan ja pihalla säilytyksen suhteen on otettava huomioon paloturvallisuusmääräykset.

Tuhkan käyttö puutarhassa

Parhaiten puutarhakäyttöön sopivaa tuhkaa saa polttamalla kuivaa ja puhdasta lehtipuuta. Lehtipuiden tuhka sisältää yleensä vähemmän raskasmetalleja kuin havupuiden tuhka, rakennus- ja purkujätepuun tuhkasta puhumattakaan. Puuntuhkalla on puutarhassa monia käyttötapoja: sen voi levittää maahan, ripotella suoraan kasveille tai sekoittaa kompostiin. Tuhkan käyttömääräsuositukset myös vaihtelevat suuresti maaperän mukaan, mutta hyvänä nyrkkisääntönä voit pitää muutamaa kourallista (noin 100 g) per neliömetri. Jos tuhkaa kertyy suuria määriä säännöllisesti, on se parempi hävittää sekajätteenä jäteastiaan.

Puhdas puuntuhka sisältää muun muassa kalsiumia, fosforia, kaliumia ja useita eri hivenaineita, jotka ovat tärkeitä kasvien kasvulle. Ravinnekoostumus vaihtelee tuhkan alkuperän eli esimerkiksi puulajin ja polttolämpötilan mukaan.

Huomioi! Malta aina odottaa, että tuhka on täysin jäähtynyttä, ennen kuin laitat tuhkaa jäteastiaan tai levität sitä puutarhaan tai kompostiin.